Mä rakastan sua

"Mä rakastan sua<3" -virke, taitaa olla aika monella ihmisellä parisuhteessa se lause, jota kuulee, joko liikaa tai ei koskaan. Tänään mä tajusin meidän suhteessa sitä olevan tosiaan liikaa. Miettikää nyt, joka ilta, kun mennään nukkumaan, se tuttu rakkauden tunnustus kuuluu, samoin puheluiden lopussa, tai kun lopetetaan, joku pidempi tekstari maraton, saatika sit, jos lähdetään vähäksi aikaa pidemmäksi toisesta. Kyllä, se menettää merkityksensä. Syynä on se, että se sitä hoetaan tarpeettomissa tilanteissa, arkipäiväisissä asioissa, joten siitäkin tehdään osa arkipäivää. Onko rakkaus sitten oikeasti tylsää? Ei ole. Rakkaus on täynnä intohimoa, sen kuuluu olla täynnä läheisyyttä, välittämistä ja yhdessä olemista. Rakkaus on täynnä sotimista ja vihaa. Rakkaus ei näy pelkästään lauseena "minä rakastan sinua.", vaan myös tunteina ja tekoina. 

Tajusin, että meillä on kyllä niitä tunteita ja tekoja, mutta aivan liikaa sanoja. Varmasti jokainen nainen ja mies tulee jossain vaiheessa kuulemaan liikaa sitä lausetta. Mun mielestä s
en sanominen pitäisi herättää ihanaa tunnetta, jopa kiihottumista ja sydämen lyöntejä. Nyt, kun sitä sanoo joka päivä, joka kohdassa, se ei tunnu miltään. Se on kuin koputtaisi tyhjää puun runkoa. Ei mitään.

Se pitää osata sanoa oikeassa hetkellä ja oikeassa paikassa, myös oikealla tavalla. Jokainen tottakai sanoo sen omalla tavallaan. Toisaalta se, että rakastaa toista, näkyy usein myös pelkkinä tekoina. Parhaimmalta kumminkin tuntuu se, kun toinen näyttää sitä lähes pelkästään ja osaa sanoa sen oikealla hetkellä.

Pelkästään jo siitä lauseesta saadaan tylsä; ensinäkin hokemalla sitä, toiseksi laittamalla se tekstarina tai vaikka chatissa, kolmas sitten puhelimessa, ettei näe miten toinen oikeasti siihen reagoi, ei äänestäkään oikeasti sitä kuule. Parhainta on, kun ollaan konkreettisesti lähekkäin.

Kyllä mekin se tajuttiin ja juteltiin asiasta. Heti tuli parempi olo. Ei kuluteta sitä loppuun ;) Ei se silti tarkoita, ettenkö rakastaisi häntä <3

Rakkaus ei katoa, vaikka et sitä sanoisi ääneen.

Tinderistä löytynyt elämän tosirakkaus

Keväällä tapahtui ihme. Eron jälkeen jouduin suljetulle. Siellä tuli käytyä paljon puhelimella Tinderin "deittisovelluksessa". Paljon löytyi kummallisia ihmisiä, osa halusi pelkkää seksiä, osa lopetti puhumisen heti, kun kuuli mun tilanteesta. Yksi niistä kuitenkin teki eroavaisuuden.

Kysyin ihan muuten vaan, haluaako hän tulla moikkaamaan mua sairaalalle. Vastaukseksi tuli myöntävä. Sinä päivänä jännitin koko päivän, olin juuri saanut ulkoiluluvat. Oli ensimmäisiä lämpimiä kevät päiviä ja sää oli kaunis. En ollut kyllä ainoa, jota jännitti. Mies paljastuikin herttaiseksi mieheksi, joka asui vielä kotona ja oli pari kuukautta nuorempi. Meillä synkkasi heti.
Päivä meni hänen kainalossaan ja ilta loppui ujoihin suudelmiin.

Nyt kuusikuukautta eteenpäin, ollaan seurusteltu jo yli neljä kuukautta ja asutaan onnellisina yhdessä. Meillä on Zero ja mies tulee armeijasta kokonaan kotiin 18.12.2014.

Tinderistä löytyi pelastava enkeli ja tosirakkaus <3