.jpg)
"Mä rakastan sua<3" -virke, taitaa olla aika monella ihmisellä parisuhteessa se lause, jota kuulee, joko liikaa tai ei koskaan. Tänään mä tajusin meidän suhteessa sitä olevan tosiaan liikaa. Miettikää nyt, joka ilta, kun mennään nukkumaan, se tuttu rakkauden tunnustus kuuluu, samoin puheluiden lopussa, tai kun lopetetaan, joku pidempi tekstari maraton, saatika sit, jos lähdetään vähäksi aikaa pidemmäksi toisesta. Kyllä, se menettää merkityksensä. Syynä on se, että se sitä hoetaan tarpeettomissa tilanteissa, arkipäiväisissä asioissa, joten siitäkin tehdään osa arkipäivää. Onko rakkaus sitten oikeasti tylsää? Ei ole. Rakkaus on täynnä intohimoa, sen kuuluu olla täynnä läheisyyttä, välittämistä ja yhdessä olemista. Rakkaus on täynnä sotimista ja vihaa. Rakkaus ei näy pelkästään lauseena "minä rakastan sinua.", vaan myös tunteina ja tekoina. 
en sanominen pitäisi herättää ihanaa tunnetta, jopa kiihottumista ja sydämen lyöntejä. Nyt, kun sitä sanoo joka päivä, joka kohdassa, se ei tunnu miltään. Se on kuin koputtaisi tyhjää puun runkoa. Ei mitään.
Se pitää osata sanoa oikeassa hetkellä ja oikeassa paikassa, myös oikealla tavalla. Jokainen tottakai sanoo sen omalla tavallaan. Toisaalta se, että rakastaa toista, näkyy usein myös pelkkinä tekoina. Parhaimmalta kumminkin tuntuu se, kun toinen näyttää sitä lähes pelkästään ja osaa sanoa sen oikealla hetkellä.
Pelkästään jo siitä lauseesta saadaan tylsä; ensinäkin hokemalla sitä, toiseksi laittamalla se tekstarina tai vaikka chatissa, kolmas sitten puhelimessa, ettei näe miten toinen oikeasti siihen reagoi, ei äänestäkään oikeasti sitä kuule. Parhainta on, kun ollaan konkreettisesti lähekkäin.Kyllä mekin se tajuttiin ja juteltiin asiasta. Heti tuli parempi olo. Ei kuluteta sitä loppuun ;) Ei se silti tarkoita, ettenkö rakastaisi häntä <3
Rakkaus ei katoa, vaikka et sitä sanoisi ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti