Mielikuvitusta löytyy tällä tytöllä vaikka muille jakaa. Joskus aikaisemmin, pidin omaa elämääni niin tylsänä, että kehitin siihen omaa "hauskaa" ja jännitystä. Tietenkin valehtelemalla.
Valehteleminen on paha tapa, mutta satuttaako valkoinen valhe? Usein pyrin kasaamaan valheeni paperille novelliksi, mutta joskus ne purkautuvat oman elämän valheiksi. Kuten esimerkiksi tämä:
Menimme ystävieni kanssa viettämään iltaa kantapaikkaan. Kantapaikassa törmäsimme toisiin ystäviini ja omasta mielestäni tarina meni näin: Kävelin ystävieni pöydän luo ja kyselin kuulumisia, joihin yksi pöydässä istuvista ystävistäni kertoi vittuillakseen, että kaikilla on ollut hyvin hauskaa ilman minua. Tämän seurauksena, aloimme tappelemaan enemmän vielä suullisessa muodossa, josta kehkeytyi käsikähmä.
Tosiasiassa, ystäväni kertomana, miten asia oli oikeasti mennyt: saatuani ystävältäni vittuilevan vastauksen, olin närkästynyt ja lähtenyt toisten ystävieni luo eripöytään, ja toinen seurue oli lähtenyt vähän tämän jälkeen.
Elän siis välillä omassa valheessani, jonka seurauksena, karkotan läheltäni ihmiset; tämäkin ystävä, jonka kanssa luulen tapelleeni, ei ole enää ystäväni; poistin hänet Facebook ystävistäni ja puhelimesta. Toisaalta, en halua häntä elämääni.
Luettuani nälkäpeli kirjat, elin nälkäpelissä jonkin aikaa. Painajaiset olivat itse nälkäpelistä ja kaikki elämässäni sisälsi takaumia nälkäpelin kulusta.
Kaikki toimii vain ja ainoastaan mielikuvituksen kanssa. Joskus olen satuttanut ihmisiä sillä, mutta joskus pysyn järjissäni sen avulla. Nykyään en enää valehtele muille saadakseni itselleni jännitystä. Asioiden suurentelua harrastan vieläkin, mutta sitä tekevät lähes kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti