tiistai 18. maaliskuuta 2014

Vuoristorataa

Naisella mielialavaihtelut eivät ole harvinainen näky. Miehet ovat varmasti törmänneet naisystävällään viimeistään punaistenpäivien kohdalla niihin.

Tämä päivä alkoi lupaavasti. Aurinko paistoi, linnut lauloi, aamu tuoksui kahvilta ja raikkaalta ilmalta. Työpäiväkin oli hyvin mukava työkaverit olivat mukavia, asiakkaatkin oli hyvin mukavia ja kaikki oli kivaa, kunnes....

*PUM* tuli lähdettyä töistä siirtymään seuraavaan työpaikkaan.

Voi perkele, että tää juna on täysi. Miksi helvetissä täälläkin on patterit täysillä ja puhaltaa kuumaa, miks toi mies tökkii koko ajan mua sen kyynerpäällään ja asettelee laukkuaan sylissään. MIKSI!?, sitten astuin ulos junasta, miksi te ihmiset jäätte seisomaan keskelle tietä. Miksi mua ärsyttää nyt koko ajan. Onko mun pakko mennä töihin? Voi helvetti olen taas myöhässä, no ihan sama! Pääsin töihin ja aloin kiroilla enemmän kuin raihnainen merimies ja vain siksi, että kaikki ärsytti, koko maailma. Kaikki näkyi punaisena.

Hetken päästä sitä päästiin pyytelemään anteeksi, että on tiuskittu ja vittuiltu kaikille enemmän kuin koko vuonna yhteensä.

Parasta on se, että huominen tuntuu uuvuttavalta jo valmiiksi. Eikä ole yhtään valmiutta siihenkään päivään.

Kysymys kuuluu: Onko pakko jaksaa?

1 kommentti: