Monta eri asiaa.

Se mitä kaikki miehet ajattelevat naisesta, joka on pahalla päällä: "ei tosta ny ota mitää selvää", nii se on ihan totta. Mutta tiedättekö mitä useimmiten naisen päässä liikkuu silloin, kun ollaan pahalla tuulella. "Voi vittu mä sanon, voisko se mies edes joskus olla kotona" tai "voisko se edes joskus tehdä kotitöitä pyytämättä" tai sitten nainen ei itsekkään tiedä mistä kiikastaa. Viimeinen väite voisi olla se oikea, sillä usein kun mies kysyy naiselta, "mikä on?", saa nopeasti mies vastaukseksi: "ei mikään", joko se tosiaan tarkoittaa, että kaikki on päin helvettiä tai sitten nainen ei itsekkään tiedä.
Tätä asiaa pohdiskelin tässä paripäivää ja tulin tähän tulokseen.

Sitten

Sitten takas töihin. Työskentelen lääkäriasemalla vastaanottosihteerinä. Usein tulee asiakkaita, jotka ovat tyhmiä, kuin saappaita. Tulee olo, ettei kukaan katso ympärilleen, tai että ihmiset ovat aivan uusavuttomia. Sitten suututaan siitä, jos menemme protokollan mukaan, jos hinta ei tyydytä asiakasta. Ei se meidän kassatyöntekijöiden syy ole, että hinnat ovat mitä ovat. Itse asiakas sen päättää, mihin hakeutuu hoitoon.

Sitten

Lisäksi tänäaamuna oli mukava herätä kurkku- ja korvakipuun. Pääsin töihin niin alkoi kuumeilu.  Eipä siinä paljoa hymyilyttänyt. Siitä kun tulikin mieleeni. Ihmiset hei, jos menette kaupan kassalle, ei sielläkään aina välttämättä ole hymyilevää henkilökuntaa, mekin ollaan ihmisiä. EI AINA VOI HYMYILYTTÄÄ!!! Se on sellainen asia, joka ärsyttää, että ihmiset olettaa, että koska on asiakaspalveluammatissa niin pitää hymyillä koko ajan. Varsinkin vanhemmat ihmiset, jos heille ei hymyillä niin he heti nostavat siitä älämölön, koska lukevat siitä, että heitä ei kunnioiteta. Perkele, en mä lähde siitä valittamaan jos mulle ei hymyillä kaupassa tai lääkäriasemalla tai kioskilla tai leffateatterissa, koska mistä sitä ikinä voi tietää syytä. Ehkä se työntekijä ei tykkää olla siellä töissä tai sitä kiusataan, ehkä sen mummo tai äiti tai mies on kuollu, ehkä hän on juuri eronnut tai eroamassa tai muuten vaan menee huonosti. Sitä syytä ei ikinä tiedä. Ei siitä pystytetä kylttejä!

Sitten

Eilen tuli valvottua puoli yhteen. Vanha ystävä alkoi chattaa Whatsapp:ssa. Mukavaahan se oli, hän päätyi siihen tulokseen, että olen kaikkea positiivista. Itse näen itseni rumana, itsekkäänä hirviönä, joka raivoaa kaikesta kaikille. Onhan se välillä mukava kuulla jotain hyvääkin itsestään.