Se millä tavalla rakkaus muuttaa ihmistä tai oikeastaan millä tavalla ihminen muuttuu rakkautensa tähden ei ole oikeaa rakkautta. Oikean rakkauden tähden ei tarvitse muuttua. Minä muutuin hetkellisesti, kunnes tajusin, etten ole enää se, joka olen oikeasti.
Yritin muuttua; savuttomaksi, lähes raittiiksi, ihmiseksi, joka pysyy kaukana tarvittaessa, eli lähes koko ajan. Kasvatin hiuksia ainoastaan hänen takiaan, olin ottamatta tatuointeja ja lävistyksiä hänen takiaan. Kunnes tajusin, ettei se ole sen arvoista.
Halusin erota. Hän sanoi aluksi, että sitten kai pitää erota. Kunnes tuli seuraavana päivänä toisiin ajatuksiin; hän halusi taistella rakkautensa tähden. Hän oli menettämässä rakkaansa toiselle, mutta aikoo taistella. Aneli aikaa muuttua. Pyysi kuukautta. Sen soin. Koska uskon, että ihmiset voivat muuttua rakkauden tähden, mutta en usko, että se toimii hänen kohdalla. Olemme liian erilaiset. Enkä jaksanut itse enää esittää. Vaadin hänen hyväksyntää omaa itseäni kohtaa. Hän väitti sen olevan ok. Katsotaan kuinka käy. Onko se oikeasti?
Rakkaus on sokea. Se muuttaa ihmistä, mutta ihminen muuttuu takaisin siksi, joksi on. Minä muutuin nyt. Enkä tahdo enää esittää muuta kuin olen. Haluan, että minut hyväksytään sellaisena. Haluan, että hän joka minua oikeasti rakastaa, hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Ja luulen, että ainoa sellainen ihminen, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen, ovat omat vanhempani ja sisareni.
En kestä enää pois työntämistä, mykkäkoulua, ja mulkaisuja pahaaoloani vastaan. Haluan hyväksyntää. Haluan miehen; joka pitää hyvänä hyvinä ja pahoina päivinä, joka haluaa olla kanssani, eikä vaivu tekniikan maailmaan, kun on luonani, haluan miehen, joka kantaa omat vastuunsa, ja kantaa omat kortensa kekoon. Tekee työnsä mukisematta, eikä pidä minua sisäkkönä tai orjanaan.
Haluan miehen, joka näyttää ja kertoo rakastavansa minua oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti