Niin joo, oma mieshän lähti Vekarajärvelle viestimieheksi ja toissaviikolla iskettiinkin naamalle TJ300. Olihan se jo tiedossa, mutta silti se tuntu ihan puukolta selässä. Toisaalta siitä tuli nopeasti toivuttua, ei tunnu enää niin pahalta. Se oli semmonen alkushokki.
Ikävähän sitä tietysti on koko miestä, talo on tyhjänä ja no vaikka miestä ei ookkaa mailla nii silti jääkaappi on tyhjä. Hirveästi vaan pitäny miettiä, että mitä tekee. Eilen tuli soitettua hänelle, mutta päättyhän se puhelu sit kumminki kyyneliin. Ikävä tuntuu liian suurelta, edellinen viikonloppu ei kumminkaa menny ihan putkee ukon ollessa kuumeessa ja itse pahallatuulella ollessa. Nyt se sit on tänä viikonloppuna kiinni siellä jossain. Ensi viikon viikonloppuna sillä on synttärit nii pitäs varmaa jotain ylläriä pyyhätä ja hemmotella sitä nyt tän kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti